lauantai 9. helmikuuta 2019

Tarfalan laakso ja Kungsleden

Pari vuotta sitten heinä-elokuun vaihteessa tein mieheni kanssa viikon vaelluksen Pohjois-Ruotsissa. Erityisesti vaihtelevan sään lisäksi mieleen jäi kaunis Tarfala järvi. Tämä pieni kaunis järvi on 52 m syvimmältä kohdaltaan. Yövyimme teltassa, kun telttapaikkoja oli vielä sopivasti vapaana. Tarfalasta löytyy myös STF:n tunturitupa. Tarfalan laakso (Tarfalavagge, Tarfaladalen, Darfalvággi) sijaitsee Kebnekaise tunturin itäpuolella. Kiirunan kaupungista voi ajaa autolla 66 km Nikkaluoktaan. Sieltä kävelyä on Kebnekaisen tunturiasemalle noin 19 km. Tarfalan reitti risteytyy pohjoiseen Kebnekaisen tunturiaseman ja Nikkaluoktan väliseltä reitiltä, reilun kilometrin päässä tunturiasemalta. Matkaa pääreitiltä Tarfalaan kertyy noin 6 km suuntaansa. Menomatka on pelkkää nousua noin puolisen kilometriä. Maisemat ovat hyvin karut kuin Marssissa olisi. Alkumatkasta nousua maisema on rehevää ja vasemmalla puolella virtaa vuolaana joki, jossa on kylmää jäätiköltä tulevaa sulamisvettä. Ylempänä pääsee ihastelemaan mm. Storglaciärenia ja Isfallglaciärenin jäätiköitä.



Emme halunneet kävellä takaisin samaa reittiä kuin mitä olimme tulleet. Sää oli seuraavana päivänä erinomainen ja päätimme mennä tuntureiden yli Kaskasapaktin ja Giebnepaktin välisen satulan kautta alas toisella puolella olevaan laaksoon. Sää voi kuitenkin olla hyvin vaihtelevaa. Tarfalan laakson ja Tarfala järven alue on kuuluisa Ruotsin tuulisemman paikan tittelistä, joka tuli vuonna 1992 kun tuulilukema oli 81m/s.

Oikaisimme tunturin yli kapeaa moreeniharjua pitkin jäätikön vierestä. Polku oli olematon ja irtokiviä oli paljon, jotka vierivät alas pitkin rinteitä laaksoon. Maisemat olivat upeat ja välillä oli pakko pysähtyä juomaan ja maisemaa ihailemaan. Reittiä en voi kuitenkaan hyvällä omalla tunnolla suositella aloitteleville vaeltajille tai ilman vaellussauvoja. Rinkka on syytä pakata hyvin ennen nousua, että rinkan paino on jakautunut oikein.


Onneksi sää suosi ja näkyvyys oli hyvä. Meidän kanssa lähti samaan aikaa jäätikölle kiipeilijöitä, joita pääsimme seuraamaan matkanvarrella. Meillä kun oli tuo sama noin 300 metrin nousu edessä.


Ylhäällä odotti hieno maisema alas Tarfala järvelle ja laaksoon. Keli oli jo lämmennyt sen verran, että rinteessä oleva lumi oli pehmennyt, joka omalla tavallaan helpotti jyrkkää nousua eikä ollut tarvetta jääpiikeille.


Huipulla oli hyvät näkymät ja keli oli loistava. Oli pienen tauon paikka ja sen jälkeen reitti menikin varsin haastavaksi sulavan lumen vuoksi.


Vastaan tuli ruotsalaisia vaeltajia, jotka totesivat, että me ilmi selvästi pidämme haasteista =). Ilman vaellussauvoja en suosittele reittiä kenellekkään. Jäätikön sulamisvesien kanssa on syytä olla tarkkana kun lumen päällä kävelee. Aurinko paistoi taivaan täydeltä ja oli loppukesä, mutta lunta riitti edelleen rinteillä.



Maisemat olivat upeat, vaikka kivirakkaa riitti kilometri tolkulla. Pääsimme lumisen tunturin rinteen alas joen rantaan alas laaksoon, kun sade alkoi. Sade pääsi yllättämään kesken kokkailun, vaikka se oli odotettavissa pilvirintaman reunan saapuessa laakson ylle. 




Leiriydyimme parin kilometrin päähän Abisko - Kebnekaisen pääreittiä - Kungsledenia. Paikka ei ollut suojaisa, muttei avotunturissakaan. Joen kohina sai matkaajat nukahtamaan nopeasti.



Seuraavan päivänä lähdimme kohti Signiä ja Kaitumin polkuja.  

Tämän pienen aasin sillan jälkeen pääsen vihdoin asian ytimeen eli mietin olisiko aika lähteä ensi kesänä kulkemaankin reittiä kuten monet tekevät. Lähteä Abiskosta kohti Nikkaluoktaa. Jos olet kulkenut reitin niin kerro ihmeessä onko väliä miten päin reitin kulkee? Loppupäästä reittiä kuitenkin vaikutti maisemallisesti avautuvan paremmin Abiskosta päin lähteneille.

 Alla olevassa kuvassa olemme laskeutumassa yöpaikalta kohti Kuoperjákan taukopaikkaa pikku sateessa. Tämä kuva saa mielen palaamaan reitille takaisin. 





Jos et ole aikaisemmin reitillä kulkenut niin mm. Svenka Turistföreningenin sivuilta löytyy hyvää lisäinfoa.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Talviloma oli ja meni

Päätin kokeilla hiihtämistä talviloman kunniaksi. Otin Taiga koiran mukaan -  jos ei hiihtämisestä mitään tule on minulla saksanseisoja v...